perjantai 25. huhtikuuta 2014

9v. partyt

Esikoisneitonen täytti huikeat 9 vuotta ja järjestettiin pienet kaverisynttärit. Tällä kertaa tyttö halusi kutsua vain muutaman läheisimmän kaverin ja täytyy sanoa, että viisas valinta. Kuuden vieraan (tai oikeastaan aika tutunkin) tytön kanssa oli rauhallista ja syntyi mukavat leikit. Isoilla synttäreillä homma menee usein hulinaksi, joten aion ehdotella tätä vaihtoehtoa tytöille jatkossakin.


Meillä oli tarkoitus tehdä oikein värikkäät juhlat, kuten neidin luonnekin, mutta en tiedä mitä sitten tapahtui? Toiveissa oli keltainen, ja sitä kyllä hiukan näkyi, mutta jotenkin se musta väri vain etsiytyi kattaukseen ja muut värit unohtuivat...



Jokaisen tytön paikalle tuli pahvinen oman nimen alkukirjain sekä serpentiiniä. Pahvikirjain maalattiin ja koristeltiin juhlien aikana ja tytöt saivat ne sitten lähtiessä mukaansa.


Itse ajattelin, että kirjaimen pohja olisi yksivärinen ja koristeltaisiin sitten hieman, mutta vielä mitä, tytöt otti homman haltuun ja väriä käytettiin reippaasti. Ihan tekijöidensä näköisiä lopputuloksia syntyi!


Tarjoilut olivat tällä kertaa melko simppelit: hieman karkkia, yksinkertaisia itsetehtyjä keksejä sekä mutakakku vaniljajäätelön ja vadelmien kanssa. Lisäksi runsaasti dipattavia kasviksia - aivan olivat tyytyväisiä näihin, ja kuulinkin jonkun kommentoivan, että "aina teillä on juhlissa jotain terveellistä" ja toisen jatkavan että "mutta nää on hyviä". Jes, oppi on mennyt perille, aina ei ole pakko tulla sitä sokerihumalaa.


 Mukavat juhlat kertakaikkiaan, ja nyt meillä on jo niin iso ja ihana yhdeksänvuotias! Onnea rakas!

PS. Tyttö on pyydellyt jo kauan, että saisi aloittaa oman blogin. Olen vähän epäröivä asian suhteen. Mitäs mieltä olette, olisiko 9v. jo riittävän vanha moiseen hommaan?

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Pääsiäisenä

Heipsan! Tänä vuonna pääsiäiskoristelut jäivät melko viime tippaan. Tyttöjen kanssa käytiin eilen hakemassa pajunkissoja ja koristeltiin saman tien. Täällä Etelä-Pohjanmaallahan virvotaan vasta tänään lauantaina, toisin kuin muualla maassa, joten aamulla laitettiin noita, kissa ja pupu matkaan. 


Pupunen sai suklaamunan.

Omat koristelut oli tällä kertaa vähän hillitympiä, kuin lasten värikkäät teokset. :)


Töpöttelin muniin akryyliväriä ja ripottelin päälle hilettä. Yksinkertaisen kauniita tuli mielestäni.


Yksi höyhenkin pääsi mukaan.




keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Arjen värejä

Lapset ovat olleet harvinaisen terveitä koko talven, mutta nyt onkin sitten sairasteltu urakalla parisen viikkoa. Kuumetta nousee ja laskee tasaiseen tahtiin yhdellä jos toisellakin, räkää valuu ja yskitään. Noh, jospa tämä tästä, näillä säillä tekisi mieli ulkoillakin enemmän.

Kotona nököttäessä täytyy yrittää saada inspiraatiota vaikkapa junaradan väreistä. Oikeastaan perusvärit ja käsittelemätön puu mustalla pohjalla näyttävät aika kivalta!




Poika viihtyy kipeänä ainoastaan sylissä, eikä kiinnostu leluistaan - paitsi yhdestä, paristokäyttöisestä veturista. Junarata onkin ollut kaikkien lasten lempilelu. Osia on kerätty esikoisen yksivuotispäivästä alkaen ja pyydetty juhlapäivinä lahjoiksi, joten niitä on kertynyt mukavasti.




Jouluksi ostettu Brion parkkitalo täydentää junarataleikit. Tykkään tällaisista kestävistä ja katseenkestävistä leluista, näihin sijoittaa niin paljon mieluummin kuin helpostihajoavaan krääsään. Nämä ei mene koskaan pois muodista, uskoisin.

Leikkisää loppuviikkoa, ja olkaa te muut terveinä meidänkin puolesta. :)

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Muisto

Tänä viikonloppuna sain viimein valmiiksi taulun, joka on ollut työn alla jo pitkään, ja joka sisältää saajalleen valtavasti tunnetta ja muistoja. 


Taulun tilasi ystäväni, joka menetti joitain kuukausia sitten rakkaan mummonsa. Ystävä halusi ikuistaa tauluun muiston hetkestä, jossa hän pitää mummoaan kädestä viimeisen kerran. Yksityiskohtien pohjana oli valokuva. Lisäksi toiveena oli valkoisia liljoja, joita mummo oli viime hetkinään ihaillut.


Maalaaminen eteni hitaasti muiden kiireiden vuoksi: pitkään taulussa oli harmaalla pohjalla lähes valmiina nuo kädet ja liljat, mutta se ei vain tuntunut valmiilta. Sitten yhtäkkiä, ihan yllättäen myös ystäväni isä kuoli. Ensijärkytyksen jälkeen aloimme pohtimaan yhdessä, että myös isän muisto pitäisi saada tallennetuksi tauluun. Isän kotipaikan nimi oli Hopearanta, joten taulu täydentyi hopeasävyisellä rannan hahmolla taustalla.


Taulua myös maalattiin hartaasti - ensin se tuntui liian tummalta, liian harmaalta, sitten liian värikkäältä. En koskaan luovuta taulua, jos asiakas ei ole tyytyväinen, joten jatkoin maalaamista oikeanlaista lopputulosta hakien, vaikka en oikein tiennyt paraniko taulu vai huononiko se...Mietimme myös muistotekstin sijoittamista tauluun, mutta päätimme lopulta jättää sen pois. Halutun tekstin voi vaikka kehystää taulun viereen tai tilata sisustustarrana.

Lopulta tuli se viesti, jota odotin: nyt se on täydellinen ja valmis.


Annoin taululle nimeksi Muisto - siinä on paljon muistoja ja symboliikkaa, surua ja lohtua. Itsessään teos lienee yksi muisto raskaasta vuodesta ja sen vaiheista. Harmaa-valkoiseen tauluun lisättiin hieman myös väriä lämpöä tuomaan ja värilliset kukannuput - toivoa on tuolla jossakin. Kyllä se sieltä vielä puhkeaa kukkaan. 


 Taulu tulee sijoittumaan makuuhuoneeseen sängynpäädyn yläpuolelle, missä se on silmissä viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla.
Toivottavasti taulu on juuri sellainen, kuin halusitkin, ystäväni. 

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Vihertää

Miten on mahdollista, että pääsiäiseen on vielä monta viikkoa? Mahtaako olla edes pajunkissoja enää tuolloin? Omituinen tämä kevät. Talvi ei tuntunut talvelta eikä joulu joululta, eikä taida pääsiäinenkään tuntua pääsiäiseltä. Kevät kestää puoli vuotta? Taidan skipata koko pajunkissat. Hain ulkoa viime viikolla muutamat koivunoksat maljakkoon ja nostin ne tuohon kaapin päälle karkuun pikkukätösiltä.



Siskoni kävi meitä auttelemassa viime viikolla lastenhoidossa, kun säntäilin työpalaverista toiseen. Lapset saivat tädiltä tuliaisiksi söpöjä pääsiäismunia.




Vanhan kaapin avaimet ovat myös täällä korkealla piilossa.


Oksat vihertää jo, muutamassa päivässä.


Ihania.